Japani ja rahapelit

Rahapelaaminen on ollut Japanissa aina suosittu harrastus, mutta samalla tiukasti kontrolloitu. Lähtökohtaisesti uhkapelaaminen on kiellettyä (Rikoslain pykälä 185), mutta siitä on tiettyjä poikkeuksia. Järjestelmä ei perustu kansalliseen monopoliin kuten vaikkapa Suomessa, vaan eri pelimuodoilla on omat sääntönsä.

Urheiluvedonlyönti on Japanissa perinteisesti ollut sallittua vain tietyissä urheilulajeissa, joita organisoidaan ensisijaisesti juuri tätä varten. Lajit ovat laukkakilpailut, ratapyöräily (keirin) sekä pikaveneiden ja moottoripyörien kilpa-ajot. Näitä lajeja kutsutaan nimellä Kōei kyōgi (”julkiset urheilut”), ja areenoita/ratoja löytyy etenkin suuremmista kaupungeista. Muista urheiluista kuten japanilaisten suosikkilaji baseballista ei siis ole mahdollista lyödä vetoa virallisia kanavia pitkin. (Poikkeuksena vakioveikkauksen tyyliset vedot J-liigan jalkapalloon).

Lottoja järjestävät julkiset toimijat kuten kaupungit ja prefektuurit. Samoin kuin monissa länsimaissa, palautusprosentti Japanin lottopeleissä on alhainen, ja tuotto menee hyvätekeväisyyteen ja järjestöille. Kuponkeja myydään pienissä kioskeissa ja aitojapanilaiseen tyyliin myös automaateista.

Pachinko on uniikki japanilainen pelimuoto, joka nimellisesti ei ole rahapelaamista ja on siten laillista ja erittäin suosittua. Peliautomaatit antavat voittoina metallikuulia jotka voi vaihtaa tavarapalkintoihin. Käytännössä kuitenkin liikutaan harmaalla alueella, sillä nämä tavarat voi vaihtaa rahaan erillisessä liikkeessä joka usein sijaitsee ”kulman takana” pachinko-salongin välittömässä läheisyydessä.

Pachinkomarkkinan arvoksi on arvioitu jopa 300 miljardia dollaria vuosittain, ja tuotto on suurempi kuin Las Vegasin ja Macaon kasinoilla yhteensä. Japanin järjestäytynyt rikollisuus on usein sekaantunut tähän toimintaan, tosin siihen on puututtu viime aikana voimakkaasti.

Vanhemmat mekaaniset pachinkolaitteet muistuttuvat hieman jonkinlaista flipperiä tai pajatsoa, mutta nykyisin suurin osa on elektronisia. Niin sanotut pachislotit ovat pitkälti hedelmäpelejä rullineen.

Casinot ovat pitkään olleet kuuma poliittinen kysymys Japanissa. Niitä ei ole aikaisemmin maassa sallittu. Japanilaiset ovat kuitenkin ulkomaille matkatessaan innokkaita kasinopelureita, ja kotimaisista kasinolomakohteista on toivottu piristysruisketta talouteen. Uusi kasinot salliva laki hyväksyttiiin 2018 ja useat kansainväliset alan yhtiöt kuten Las Vegas Sands ilmoittivat kiinnostuksestaan.

Kasinoita suunniteltiin avattavan 2020 Olympialaisiin mennessä, mutta kisojen siirryttyä tämä on viivästynyt. Joka tapauksessa lain tarkoitus ei ole sallia pelisaleja joka kortteliin, vaan ainoastaan resort-tyyppisiä isompia kohteita joissa vierailukertojen määrää on rajattu.

Nettikasinot ovat Japanissa kiellettyjä yhtä lottosivustoa lukuunottamatta. Samoin kuin muualla maailmassa, tämän kiellon valvominen on kuitenkin hankalaa. Netissä toimii runsaasti erityisesti japanilaisille pelaajille suunnattuja pelisivustoja, ja niitä myös markkinoidaan ahkerasti. (Alla olevassa kuvassa Casitabi, jonka moni suomalainen saattaa tunnistaa Casino Heroesin käännökseksi).

Samoin kuin Suomen kohdalla rahapelaaminen järjestetään ulkomailta käsin joten Japanin viranomaiset ovat melko voimattomia. Myös siellä pohditaan tulisiko pelaaminen sallia jotta se saataisiin sääntelyn piiriin.

Casitabi on Hero Gamingin japanilaisille suunnattu sivusto

Japanilainen ruoka

Japanin keittiö on saanut vaikutteita aiemmin etenkin kiinalaisesta ruokaperinteestä ja myöhemmin lännestä, mutta kuitenkin säilyttänyt omaleimaisuutensa.

Keskeisessä roolissa perusmuotoisella japanilaisella aterialla on riisi, joskus myös nuudelit, joiden kanssa tarjotaan yhtä tai useampaa lisuketta joka voi olla kasviksia, mereneläviä tai lihaa. Makua lisätään soijakastikkeella, misolla tai dashi-liemellä.

Riisiä syödään perinteisesti aamiaisesta alkaen, jolloin sen seurana on usein erilaisia etikkaisia säilykkeitä, nattōa eli hapatettua soijaa, nori-merilevää, kananmunaa tai grillattua kalaa. Juomana nautitaan vihreää teetä. Viime aikoina myös länsimaista tutut paahtoleipä ja pekoni sekä makkarat ovat löytäneet tiensä japanilaisten aamiaispöytiin.

Lounas pakataan usein mukaan, niin sanottuun bento-laatikkoon. Äidit kilpailevat siitä kenen lapsella on koulussa kauneimmin aseteltu lounaspakkaus, ja myös miehen lounas on usein vaimon kotona valmistama. Yhä useammin japanilaiset saattavat kuitenkin käväistä lounaalla myös pikaruokalassa, kahvilassa tai kulmakaupassa. Suosittua lounasruokaa ovat etenkin nuudelit eli ramen tai soba. Yleensä lounas on verrattain kevyt ja yksinkertainen.

Päivällinen on Japanissakin päivän merkittävin ateria. Tyypillisin aterian perusta on illallakin riisi, jonka kanssa perinteisesti tarjotaan miso-keittoa ja kolmea lisuketta. Näistä yksi on ns. pääruoka kuten pihvi, tempura tai vastaava ja kaksi muuta esimerkiksi saalatteja tai eri tavoin valmistettuja kasviksia. Kaikki aterian osat tarjoillaan eri astioissa.

Kaikki japanilaiset eivät suinkaan noudata tätä perinnettä kaavamaisesti. Kotona saatetaan syödä vaikkapa spagettia jauhelihakastikkeessa tai currya.

Suomessakin trendikäs sesonkien noudattaminen ruokavaliossa on Japanissa aina ollut tärkeää, ja myös useisiin juhlapäiviin liittyy omia erikoisuuksiaan.

Japanin hintataso

Japanilla on edelleen maine erityisen kalliina maana, jopa maailman kalleimpana. Tämä mielikuva on kuitenkin monilta osin vanhentunut, ja lienee perua 80-luvulta jolloin maan talous kasvoi kohisten nostaen myös hinnat pilviin. Sen jälkeen talouskasvu Japanissa on ollut pitkään hidasta tai taantuvaa, ja myös inflaatio maltillista.

Nykyisin Japanin hintataso vertautuu suurelta osin muihin korkean elintason maihin, Suomen näkökulmasta maa on jopa edullinen kustannuksiltaan.

Japanin rahayksikkö jeni (JPY,  ¥) on ollut kurssiltaan alle 0,01 euron eli yhden sentin luokkaa. Tätä kirjoittaessa kesällä 2020 kurssi on noin 0,008 euroa. ¥1000 on siis noin 80€. Karkea nyrkkisääntö mitä matkailijat ovat joskus käyttäneet on ottaa jenihinnoista kaksi nollaa pois, tosin nykyisin hinnat ovat hieman tätä edullisempia euromaasta tuleville.

Japanissa, kuten tietenkin monissa muissakin maissa, pääkaupungin hintataso on muuta maata korkeampi. Tämä koskee etenkin majoitusta. Tokion keskustassa pienetkin hotellihuoneet ovat kalliita, mutta muualla Japanissa hotellimajoituksia löytyy alle 50€/yö. Maassa on useita liikematkustajille suunnattuja budjettihotelliketjuja kuten APA ja Toyoko Inn.

Matkustaessa Japanin kuuluisat luotijunat eli Shinkansenit ovat lippuhinnoiltaan varsin kalliita. Maata kiertävän kannattaa ehdottomasti tutustua junapassiin eli Japan Rail Pass-lippuun, joka sallii käytännössä rajoittamattoman (eräin poikkeuksin) junamatkustamisen voimassaolon ajan.

Yksittäisiin pidempiin siirtymiin lentoliput voivat olla edullisempi vaihtoehto. Maassa toimii useita halpalentoyhtiöitä. Kaupunkien väleillä kulkee myös runsaasti busseja jotka ovat junaa halvempia.

Paikallisliikenteessä suurkaupungeissa metrot ovat edullisia ja niihin saa myös päivälippuja. Taksit sen sijaan ovat erittäin kalliita, vaikkakin laadukkaita palvelutasoltaan.

Ruoan hintataso riippuu luonnollisesti mieltymyksistä. Hedelmät ja vihannekset ovat perinteisesti olleet verrattain kalliita. Edullisimmin ruokaa saa katukeittiöistä ja ramen-ravintoloista. Pikku marketeista kuten 7-eleven löytyy runsaasti takeaway syömistä kohtuuhinnalla. Suursyömäreiden kannattaa tutustua buffetteihin, jotka Japanissa tunnetaan nimellä baikingu, eli viikinki!

Alkoholiverotus poikkeaa rakenteeltaan monista muista maista. Varsinainen olut on suhteellisen kallista, mutta happoshu, eräänlainen ”oluenkaltainen” juoma edullisempaa, vero nimittäin riippuu maltaiden määrästä. Mainetta saavuttaneen japanilaisen viskin hinta on nousussa, varsinkin iäkkäämpien tisleiden.